maanantai 24. lokakuuta 2016

Eko-kommuuni etsii asukkaita Rovaniemelle


Korkalovaaran rauhallisella omakotitaloalueella on tontti, jossa on kaksi taloa.
Meikä asuu ensimmäisessä talossa muusikko taiteilija Antonin kanssa. Toinen 90 neliön talo on tällä hetkellä tyhjänä johon etsimme asukkaita. Täältä löytyy lisäkuvia tontista.

Tämä talo on vuokrattavana. 90m2, leivinuuni, sauna, kolme erillistä huonetta, iso olohuone, keittiö.

Talo ei sinäänsä ole mikään eko-talo vaan ihan normaali 80-alun Lappi  pakettitalo. Se mikä tekee Sivakkatie 5 eko-taloksi on talon asukkaat. Pihalla on kuitenkin kasvimaa ja kasvihuone ja meillä on pakastearkusta tehty komposti.

olohuone
Etsimme asukkaiksi kestävästä elämäntavasta kiinnostuneita ihmisiä. Jos edes jokin näistä asioista on kiinnostuksen kohteesi niin ota yhteyttä: permakulttuuri, syväekologia, aktivismi, ravinto (superfoodit), musiikin tekeminen, meditointi, taide, positiivisuus, lahjatalous, urheilullisuus, lumilautailu, marjastus ja sienestys, luonnossa liikkuminen, kasvimaan yhteinen hoitaminen, yoga, chikong, shakki, filosofia..

Itse olen yrittäjänä sieni-alan firmassa Nordic Fungi ja intohimonani on tuoda eri vaihtoehtoja kestävästä elämäntavasta ihmisille esille. Olen kolme-vuotiaan Noan isä. Noa on tärkein asia elämässäni. Olen myös talkoilemassa välillä Rovaniemen Kaupunkiviljelijöissä ja koitan tuoda Rights of Nature kansalaisjärjestöä ja Copiosis innovaatioita Suomen kansalle esille.  Jos olet perillä resurssipohjaisen talouden filosofiasta TZM ja the Venus Project olet ensisijalla asukkaaksi ;) Copiosis on ensimmäinen askel kohti resurssipohjaista taloutta ja ihmiskunnan todellisen potentiaalin paljastamista.

keittiö ja leivinuuni


Ota yhteyttä mailitse nordicfungi@gmail.com tai puhelimella 0415443970.


Lisää kuvateksti


keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Miksi Rovaniemen päättäjät eivät lykänneet Pöykkölän kasvihuoneiden purkupäätöstä?

Kirjoitin mielipidekirjoituksen Uuteen Rovaniemeen kesäkussa, jossa esitin Pöykkölän entisen maatalousoppilaitoksen alueen kestävää kehittämisä rakennettavan omakotitaloalueen sijaan. Lehtikirjoitukseni sai paljon positiivista palautetta ja kovasti kannustusta. Erityisesti musiikinopettaja Esa Tikkala oli innostunut ideasta että kaupunkiin suunniteltaisiin asukkaiden avustuksella moderni ekokylä. Päätavoitteni oli, että toimivia massiivisia kasvihuoneita ei purettaisi, vaan uuden omakotitaloalueen asukkaat palkkaisivat puutarhurin, joka tuottaisi heille ruokaa kuten Lahden ruokaosuuskunnassa.


Central Rocky Mountain Permaculture Institute - Phoenix Greenhouse - an "8-zone step" on renewable energy alone. Lisää infoa täällä.

Tuntematon Rovaniemen asukas kirjoitti nettiadressin lehtikirjoituksen jälkeen jossa vaadittiin Pöykkölän alueen järkevää kehittämistä ja kasvihuoneiden säilyttämistä. Kuntalaisaloite on luettavissa täällä.

Olin yhteydessä kaupungin virkamiehiin ja minut ohjattiin lopulta kaupunginarkkitehti Tarja Outilan puheille. Soitin Tarjalle perjantai aamuna elokuun lopussa ja kysyin että onko ekokyläidea otettu huomioon Pöykkölän alueen kehityksessä ja että säilytetäänkö kasvihuoneet. Tarja oli hyvin kiireinen ja hän sanoi että kaupunginhallitus päättää kasvihuoneiden purusta maanantaina kokouksessaan. Mielipiteet olivat Outilan mukaan kuitenkin otettu huomioon.

Kuvassa maailman kuuluisin arkkitehti Jaque Fresco. Hän on puhunut jo 40 vuotta resurssipohjaiseen talouteen siirtymisestä, jotta tulevat sukupolvet voisivat kokea ja nauttia luonnon jäljellä olevaa biodiversiteettiä. Fresco täytti hiljattain 100-vuotta ja suunnittelee edelleen kestäviä asumismuotoja ja kaupunkeja maan ja veden päällä. Voit tutustua hänen elämäntyöhönsä the venus projektin kotisivuilla tai katsomalla hänen julkaisevia elokuvia.


Tarjalla oli kolme tuntia aikaa valmistella esitys kaupungin johdolle. Esityksen piti olla ranskalaisia viivoja paperilla. Lähetin hänelle oman visioni kasvihuoneiden tulevaisuudesta ranskalaisin viivoin. Jostain syystä kaupungin päättäjillä oli mieletön kiire päättää kasvihuoneiden purkamisesta.

Alla yksi ote ideapaperista ranskalaisilla viivoilla. Kuten huomaatte liiketaloudellista kiinnostusta kasvihuoneita kohtaan esitti suomen laajin yrtti ja salaattivalikoiman asiantuntija. Koko dokumentti ranskalaisilla viivoilla on luvettavissa täällä. Sitä voi edelleen muokata kuka haluaa ja suosittelen että jos teillä on hyviä ideoita sinne vaan raapustaan.

Kasvihuonetuotannosta on kiinnostunut Järvikylän kartanon tuotantopäälikkö Jorma Järvinen ja hänen rovaniemeläislähtöinen vaimonsa Minna Järvinen, jolla on luonnonkosmetiikka alan yritys Mellis Oy.

Aluksi kuullosti siltä että kaupunki toimisi järkevästi ja säilyttäisi kasvihuoneet. Uusi Rovaniemi julkaisi jatkokirjoituksen, jossa haastateltiin kaupunginjohtoa ja kaupungin arkkitehtiä minun lisäkseni. Kaupunginhallituksella olisi ollut kaikki mahdollisuudet lykätä purkupäätöstä ja pohtia asiaa tarkemmin. Kuitenkaan näin ei tehty vaan asia käsiteltiin pikaisesti alta pois. Esa Tikkalan kirjoituksessa käy asia hyvin selvästi ilmi.


“Kesän aikana on tullut ideoita sen alueen käytöstä, ja me aiomme nyt kaupungin sisäisesti keskustella siitä, mihin suuntaan aluetta lähdetään kehittämään”, Outila sanoo Uudessa Rovaniemessä. 
Lapin Kansa uutisoi vielä päätöstä voi voi meiningillä, että mitään ei voitu enää tehdä ja viittasi lailliseen purkupäätökseen.


Juttelin purkulupakokouksen jälkeen kaupunginarkkitehti Tarja Outilan kanssa ja hän sanoi, että kasvihuoneet on menetetty, mutta kansalaisten mielipiteet otetaan huomioon alueen kehittämisessä tulevaisuudessa. Outila myös mainitsi että kaupunki tulee tiedottamaan alueen kehittämisestä kansalaisille mutta niiden aika ei ole vielä tätä kirjoittaessa. Outila sanoi että hänellä on ekorakentamisesta tietotaitoa ja koulutusta.

Kaikista hienojen ideoiden toteuttamisesta äänestää loppupeleissä kuitenkin kaupunginhallitus. Toivotaan että Pöykkölästä tulee jotain todella hienoa. Kaupunginhallituksessa on tuskin asiantuntijoita eko-rakentamisesta, joten suosittelen ideoiden lähettämistä heille.

Olen iloinen, että asiasta käytiin mediassa keskustelua ja uskon, että kaupunki oppi tästä esimerkistä, Kansalaisilla on hyvin paljon tietoa, mistä päättäjillä ei ole hajuakaan. Hienoa että kaupungin johto ainakin lupailee, että aluetta tullaan kehittämään järkevästi.

Olen kuitenkin vielä eri mieltä siitä että toimivaa kasvihuonekonseptia ei kannattaisi purkaa. Näin isoilla kasvihuoneilla saataisiin tulevan omakotitaloalueen omavaraisuusastetta nostettua edes hieman.

No oliko asian nostamisessa mediaan mitään hyötyä? Definetly!
Uskon että keskustelu jatkuu vielä tulevaisuudessa.



----------------------------------------------------------

Alla vielä pari mailia jota lähetin kaupungin johdolle. Alempi on jonka lähetin kahta päivää ennen kasvihuoneiden purkukokousta. Ylemmän lähetin Markku Pyhäjärvellä aikasemmin.

Tapasin Findhornin ekokylässä nuoria tanskalaisia insinöörejä jotka rakentavat ruotsiin hybrid kaupungin. Heiltä saisi varmasti konsultointipalveluja Pöykkölän suunnitteluun.

Tässä esitelmä mistä he luennoivat Skotlannissa.

http://www.landshape.dk/research_program.php
Olisi myös mahtavaa mikäli Rovaniemi kysyisi Eero Paloheimolta vinkkejä modernin ekokylän rakentamisesta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Paloheimo


Kestävän elämäntavan yhdistykseltä löytyy myös paljon asiantuntijoita ekokyläkonseptiin, jossa asukkaat omistavat talonsa ja yhteiset tilat ovat ruokatuotantoon ja energiatuotantoon kuten Livonsaaren ja Kangasalan ekokylässä. Myös passiivisten aurinkotalojen rakennuksen ammattilaisia löytyy yhdistyksestämme.Tämmöisen talon myyynnistä saa moninkertaisen summan verrattuna normaaliin kestämättömästi suunniteltuun taloon.

Minun mielestä Rovaniemi on pahasti jäljessä Etelä-Suomeen verrattuna eko-rakentamisessa.Tamperelainen meirän pelto konsepti soveltuisi Rovaniemelle kasvihuoneisiin myös. Ruokatuotanto osuuskuntaan palkataan 3-5 henkilöä ja osakkaat voivat halutesaan osallistua viljelyyn jolloin he maksavat ruokakorista vähemmän.

Tässä vielä opinnäytetyöselvitys puuhakekompostin lämmitystehosta

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/107286/Opinnaytetyo_Ville_Riuttamaki_032.pdf?sequence=1
 

Ystävällisin terveisin,Christian

----------

Arvon Rovaniemen päättäjät

Ehdotan että pohditte tarkkaan miten Pöykkölää kehitettäisiin järkevimmällä mahdollisella tavalla.

Ohjaan Rovaniemen kaavottajat mielellään maailman laajuisen ekokyläverkoston (GEN) asiantuntijoille.

He opastavat teitä konseptista jolla Rovaniemi tekee maksimaalisen hyödyn omakotitaloalueen rakentamisessa. Rovaniemi voisi tulevaisuudessa esitellä  kestävää asumismuotoa turisteille ja olla näin pohjoisen pallonpuoliskon edelläkävijä.

Findhorn,  Livonsaari ja Sieben Linden ovat hyviä esimerkkejä konseptista jossa jokainen asukas omistaa oman talon ja yhteisillä tiloilla luodaan ekokylälle työpaikkoja, rahaa ja kunnalle verotuloja. Mikäli olette todella kunnianhimoisia ja haluatte että tulevat sukupolvet muistelevat teitä lämmöllä The Venus Project Floridassa edustaa huipputelnologista luonnonmukaista asumismuotoa. Tarja varmaan tuntee maailman kuuluisimman arkkitehdin Jacque Frescon elämäntyön.

Tekniset ongelmat kuten kasvihuoneiden vesiputkien jäätymiset on helppo ratkaista.

Uskon että löytyy ihmisiä jotka ovat valmiita maksamaan isoja summia passiivisista aurinkotaloista (eteläpuoli täysin lasitettu/mahdollinen kasvihuone talon edessä) ja jossa ekokylä tuottaa osan energiantarpeesta ja ruasta itse.

Ehdotan ideakilpailua Pöykkölästä kehittämisestä Rovaniemen asukkaille jonka perusteella valitsette rationaalisen konsensuksen menetelmällä järkevimmän ratkaisun.


Ystävällisin terveisin

Christian

lauantai 21. toukokuuta 2016

8thLife ecovillage project in La Palma, Canary Islands

Puntagorda, La Palma March 2016

Saavuin maaliskuun kymmenes päivä Tenerifan eteläiselle lentokentälle jossa minulla oli kaveri vastassa. Ihana Kaija vei mut yhdeksi yöksi luonnonsuojelualueelle lentokentän läheisyyteen tähtitaivaan alle telttaileen josta jatkoin seuraavana päivänä laivalla kohti La Palman saarta.



Osallistuin 8thLife ekokyläprojektin harjoitteluun La Palman saarella kanarialla.Harjoittelu perustuu Integral Permaculture Academyn intro kurssin oppeihin. Harjoittelun opettajina toimivat Stella ja Jose joiden profiilit voit lukea täältä 

Piggy-Wiggy. Tämä kaveri käveleskeli ympärinsä ekokylässä aamuisin ja iltaisin. Enimmäkseen se vaan nukkui ja kun käveli sen ohi se hieman röhisi.



Integral permaculture academy kurssit ovat netissä. Olet yhteydessä opettajaan ja muihin oppilaisiin netin välityksellä. Scype ryhmässä käy siis laajat keskustelut. Kaikki opetukset perustuvat Integral Permaculture Manualiin jonka voit lukea ilmaiseksi täältä http://en.permaculturescience.org/

Garden hour. Jokapäiväinen työskentelytunti kello 17 kasvimaalla. Stella antaa ohjeita harjoittelijoille.
 Manuali tavallaan täydentää kurssin oppeja ja on huomattavasti nykyaikaisempi kuin Bill Mollisonin kirjoittama manuaali 1970 luvulta. Huomioitavaa on myös että kyseessä on ensimmäinen manuaali joka on myös espanian kielellä. Kurssit ovat huomattavasti halvempia ja kuin perinteiset permaculture design kurssit. Kurssin voi myös käydä omaan tahtiin mikä on kiireiselle sieniviljelijälle hyvä.

Sveitsin pojat esittelemässä niiden projektia 8thLifen kirjastossa. Miehet olivat suunnitelleet sadenvedenkeräys järjestelmän maaperän muotojen mukaan koko ekokylään. Hyvin inspiroivaa.

Voit valita jonkun ekokylän tai farmin jossa suunnittelet oman permaculture design portfolion jostakin tietystä projektista tai tehdä  suunnitelman vaikka omasta pihastasi Suomessa. Kuitenkin paikan päällä voit nähdä ja osallistua farmin projekteihin käytännössä ja mika parasta, tutustut todella innovatiivisiin, positiivisiin ja muutoshaluisiin ihmisiin. Opettaja familla voi antaa sinulle esimerkiksi tehtäväksi suunnitella kanoille liikuteltavan kopin (chicken tractor). Normaalilla PDC (permaculture design course) kursilla istut 10 päivää luennoilla ja sen jälkeen suunnittelet jonkun projektin. Integral Permakultuurikursilla voit aloittaa oman suunnitteluprojektin jo ensimmäisenä päivänä ja käydä kurssin vaikka etukäteen jo kotona.

Ekokyläprojekti on korkealla kukkulalla Las Trichias kyläs liepeillä. 
La Palman saari on enemmän vaeltajien ja luontoihmisten paikka. Massaturismi on hieman pienempää kun naapurisaarella Tenerifellä.

Internal permaculture academyn jäsenet ovat luoneet projekteistansa verkoston jonka nimi on the EcoEscuela network. Kanarialle, Panamaan, Italiaan tai Espaniaan voit matkustaa paikan päälle mikäli jokin heidän touhuistansa kiinnostaa. Voit myös laittaa verkostolle mailia kiinnostuksesti kohteista ja he opastavat sinut oikeeseen paikkaan. On myös mahdollista perustaa niin sanottu "node" Suomeen, mutta erustajan pitää käydä pidempi integral permaculture kurssi. Permakulttuuri opetuksen pitää olla ajantasaista, laadukasta ja yhdistynyttä. Verkosto ja verkostoituminen on juuri se mitä näissä maailmaa muuttavissa piireissä tarvitaan.

Integral PermacultureAcademy jarjestaa eritasoisia permakulttuurikursseja netissa. Opettajat säästävät kallisarvoista aikaansa ja heidän ei tarvitse opettaa samaa luentoa kerrasta toiseen kun luennot videoidaan. Opettajat toimivat tuutoreina joille voi lähettää kysymyksiä mikäli ei jotain tiettyä aihetta ymmärrä. Paikan päälle tulemalla voit tietenkin kysyä opettajalta suoraan. 

Mikäli sulla on farmi johon kaipaat esimerkiksi erasmus harjottelijoita suosittelen liittymään EcoEscuela verkostoon.  Mua kiinnosti plastic domen rakentaminen, luonnonmukainen lampaiden hoito ja marsujen kasvatus 8thLife Ekokyläprojektissa La Palmalla. Tultuani paikalle tajusin että tällä porukalla on paljon muitakin mielenkiintoisia projekteja käynnissä joista voi saada paljon uutta tietoa ja hyviä ideoita.

Paikka on täynnä yli satavuotisia villiintyneitä mantelipuita.

8thLife on hyvin erillainen permakulttuurifarmi jossa olen käynyt. He dokumentoivat kaiken mitä farmilla tehdään nettiin jotta sitä voisi myöhemmin hyödyntää. Kaikki on todella hyvin organisoitua. Tällä farmilla on niin monta projektia käynnissä samanaikaisesti että päätin tehdä loppusuunnittelutyön 8thLife ekokyläprojektista valokuvaamalla sitä ja kertomalla lyhyesti mistä on kyse ja missä projekteissa olen ollut mukana oppimassa.  Kirjoittamani uutiskirje on nyt julkaistu 8th Life ekokyläsivujen kotisivulla. Suosittelen tsekkaamaan!


Maya viemässä lampaita laitumelle. Laitumen paikka siirrettiin muutaman päivän välein. Muinaisista ajoista asti maatalous on pilannut maaperän suurilta aloilta kanariansaariltakin. Lampaat lannoittavat elinvoimaa maaperälle.
Mun mielestä ehottomasti siistein projekti mitä 8thLife ekokylässä on käynissä on permaculture dream team. Joukko nuoria permakulttuuri entusiasteja muuttavat vuodeksi paikan päälle ja perustavat yhteisön ja ekokylän. Osa valituista filmaavat koko projektin joka tulee jakeluun myöhemmin nettiin ja ehkä jopa telkkariin. Kestävän elämäntavan Big Brother? Koko porukan profiilit voit lukea täältä.

8th Lifen harjoittelijat. Ekokyläprojektin omistaja Stella toinen vasemmalta.

Plastic Domo Project

Suuri määrä muovia syntyy kanarian saarten banaanituotannosta. 8thLifessä käytetään muovijätettä eristeenä iglun muotoisen talon rakentamiseen. Muovin päälle niitataan pahvia jonka päälle valetaan sementti.

Savupiippu valmistui saksalaisen vapaehtoistyöntekijä Mattikselta muutamassa tunnissa.
Meikä duunaamassa plastic domon seinää.

Siniset muovit joilla peitetään banaanit olivat märkiä ja ne piti kuivattaa auringossa muutaman päivän. Eu maksaa banaanintuottajille tukea mikä on johtanut siihen että suuria pinta-aloja Kanarian Saaria peitäää banaani monokulttuureja. Monia ekosysteemejä on tuhoitunut että saisimme halpoja banaaneja euroopassa. Itse lopetin banaanien oston Suomessa.


 8thLife etsii sijoittajia ekokylään. Voit ostaa vuosiosakkeen, ryhtyä omistajaksi tai vaikka pelkäksi sponsoriksi. Stella ja Jose räätälöi sulle sopivan paketin. Kanarianloma ekokylässä on kyllä uskomattoman hieno elämys.

 Lue lisää sijoitusmahdollisuuksita täältä!

 

video

 







perjantai 19. helmikuuta 2016

Talvivaaran sulkeminen ja tuulipuiston avaaminen kaivosalueelle olisi veronmaksajien voitto



Viime keskiviikkona oli A-studiossa mielenkiintoinen debatti Talvivaaran tulevaisuudesta. Vastakkain olivat luomu omenapuutarhuri, dokumentaristi ja Stop Talvivaara-liikkeen pääjehu Hannu Hyvönen sekä politikko Mauri Pekkarinen. Debatista käy hyvin ilmi että Mauri latelee mielipiteitänsä joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa bioliuotuksesta. Kuten Hannun kirjeestä käy bioliuotus ei ole toiminut seitsemään vuoteen ja Vaasan hallinto-oikeudessa käsitellään jätevesien purkuputkilupaa. Miksi pekkarinen olettaa että bioliuotus saadaan toimimaan vaikka kaikki maan johtavimmat asiantuntijat ovat eri mieltä????? Tässä huomataan taas että politiikot eivät ole kykeneviä ratkaisemaan yhteiskunnan ongelmia vaan he vain tavoittelevat omaa ja rahoittajiensa etuja. Miettikää mikäli Talvivaaran sulkeminen perustuisi faktoihin eikä babylonian kätyreiden tyhjiin toiveisiin?


Avoin kirje Eduskunnan puhemiehelle ja kansanedustajille
23.2.2016



Täyttyvätkö ehdot Terrafamen lisärahoitukselle?


Hyvä eduskunnan puhemies Mauri Pekkarinen

Tiedoksi: Kansanedustajat


Kiitoksia Mauri Pekkarinen keskustelutuokiosta A-Studiossa viime
keskiviikkona!

Kiittelit minua yhdeksi maan parhaista Talvivaara-asiantuntijoista. Se ei
liene totta, mutta sen voin tunnustaa, että olen kyllä koettanut huolella
kuulla maan parhaita kriittisiä asiantuntijoita.

Geologi Matti Saarnisto, biokemistit Helvi Heinonen-Tanski ja Jari
Natunen, kalastuskunta-aktiivi Leo Schroderus, ammattikalastaja Raimo
Tervonen, dosentti Heikki Simola, luonnonsuojeluaktiivi Antti Lankinen,
vuori-insinööri Mauno Vilminko, tietokirjailijat Lasse ja Mika Flöjt ja
monet ovat antaneen panoksensa siihen kriittiseen käsitykseen, jota koetan
nyt Sinulle tässä kirjeessä hahmottaa.

A-Studion aihe oli mitä ajankohtaisin: mitä tehdä tämän kovanonnen
kaivoksen kanssa?

Vieläkö pistää rahaa kaivoksen pystyssäpitämiseen vai ryhtyäkö ajamaan
alas koko hanketta?

Omat kolme ehtoasi tuelle tiivistit näin:


"Minusta tärkeää on ensinnäkin se että voidaan olla ihan vakuuttuneita
siitä että tämä bioliuotusprosessi saadaan toimimaan. Jos se ei toimi on
turha jatkaa.

Toinen ehto on se että pitää pystyä tekemään jotakin tälle kymmenelle
miljoonalle kuutiolle vettä (jätevettä) . Purkuputkikysymys on Vaasan
hallinto-oikeudessa. Jos tulee kielteinen päätös, vaikeaa on varmasti
jatkaa.

Kolmas asia on se että on joku näkymä siihen, että nikkelin
maailmanmarkkinahinta voisi nousta 8500 euroa tonnilta korkeammalle."


Olen samaa mieltä kanssasi siitä että ennenkuin jatkamista voidaan harkita
on oltava varmuus bioliuotuksen toimivuudesta.

Tällainen varmuus voisi perustua riittäviin pilottikokeisiin, joiden
pohjalta voidaan olla varmoja että prosessi toimii myös
tuotantomittakaavassa ja oletetun usean vuoden toiminta-ajan.

Aiemmat pilotit olivat lyhytkestoisia eivätkä mm. huomioineet
paluuliuksesta kasoihin rikastuvan natriumin ja sulfaattien vaikutuksia
kasan toimintaan. Havainnot viittaavat siihen että kasat lupaavan
alkupöhinän jälkeen säännönmukaisesti hyytyvät. Lämmöntuotanto loppuu ja
metallien irtoaminen hidastuu. Vaikeasti ratkaistavaksi ongelmaksi on
osoittautunut myös kasojen kivettyminen malmissa olevan grafiitin vuoksi.
Kivettyvissä kasoissa ei kulje rikkihappo, eikä happi toivotulla tavalla
ja paljon arvioitua suurempi osa nikkelistä jääkin kasoihin.

Ratkaisuksi primäärikasojen hyytymiseen on esitettu sekundääriliuotusta,
jossa loput metalliprosentit otettaisiin talteen. Kaivoksentyöntekijöiltä
saatujen tietojen mukaan primäärikasojen purkaminen on osoittautunut
ennakoitua vaikeammaksi urakaksi juuri kivettymisen vuoksi.
Talvipakkasilla kivettyneitä kasoja uhkaa jäätyminen ja lopunkin
bakteeritoiminnan loppuminen. Tietojemme mukaan sekundaarikasojen
käyntiinlähtö ei ole tapahtunut odotetusti. Toisen vaiheen pöhinä on
jäänyt vaisuksi.

Näyttää siltä, että itse bioliuotuksen ongelmat ovat merkinneet sekä
vääjäämätöntä jätevesien kertymistä ja tulvimista joko hallitsemattomasti
tai purkuputkia pitkin että itse tuotannollisen kannattavuuden romahdusta.

Mutta bioliuotuksen ongelmien lisäksi kannattaa huomioida myös itse
mustaliuskeen ongelmat. Tuo malmio sisältää rikkia peräti 8 prosenttia ja
kun rikkiyhdisteet pääsevät tekemisiin ilman ja veden kanssa vapautuu
rikkihappoa ja edelleen metallipitoisia sulfaatteja.

Kyse maailman heikoimmasta nikkeliesiintymästä johon on yritetty perustaa
kaivos. Koska nikkeliä on vähän on louhittava paljon. Rakennamme kahden
vesistön väliselle vedenjakajalle jättimäistä ylisukupolvista
sulfaattipommia ja ongelmajätelähdettä.

Pyydän tutustumaan professori Matti Saarniston ja Antti Lankisen oheisiin
kirjoituksiin, jotka osoittavat, että itse mustaliuskeen luonne on suuri
este kannattavalle ja kestävälle toiminnalle.


http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1425535242337

http://www.hs.fi/mielipide/a1428375598968


Summasummarum. Ensimmäinen ehtosi kaivoksen jatkorahoitukselle ei täyty.
Ei ole olemassa varmuutta siitä että bioliuotus toimisi. Menetelmää on nyt
tuotantomittakaavassa kokeiltu 7 vuotta eikä ole onnistuttu saamaan
toimintaan. Jätevettä tulvii alueella enemmän kuin koskaan kaikista
hätäjuoksutuksista ja kiintiöiden ylityksistä huolimatta. Tämä on
voimallinen ja ohittamaton todiste siite, ettei bioliuotus ole toiminut
kuten luvattiin ja luvitettiin.

Toinen ehtosi kaivoksen toiminnan jatkamiselle oli purkuputkilupa Vaasan
hallinto-oikeudelta.

Etkö näe mitään perinjuurin surkeaa siinä, että kaivoksen päästöongelmien
ratkaisuksi odotetaan kuin kuuta nousevaa, lupaa laskea ylimääräisiä
jätevesiä purkuputkea pitkin Nuasjärveen?

Muistat varmaan kun 60-luvun teollistamisbuumissa maahan nousseet
sellutehtaat saastuttivat raskaasti sekä ilmaa että vesiä. Jos tuolloin
ratkaisua olisi haettu pidemmistä jätevesiputkista ja korkeammista
savupiipuista, missä olisimme?

Olen vakavasti sitä mieltä että jo se, että ylipäänsä haetaan tuollaista
lupaa kertoo niin suuresta neuvottomuudesta ja umpikujasta
vesienhallinnassa, että on itsessään väkevä peruste kaivoksen alasajon
puolesta.

Kolmas ehtosi koski nikkelin hintaa. Arvioit, että pitäisi saadaa joku
näkymä siihen, että nikkelin hinta nousisi 8500 dollaria tonnilta tasolle.

Vuori-insinööri Matti Vilmingon laskelmat 14 000 - 15 000 dollarin
nikkelin maailmanmarkkinahinnalla kertovat kuitenkin, että pelkät
louhinta- ja malminkäsittelykulut ylittävät saadun nikkelin myyntitulon.

Jos nikkelin saanto pääsisi tavoittetasoon 70 prosenttia tappiota kertyisi
vuosittain yli 150 miljoonaa euroa. Mutta tähän asti on jäänyt n 40
prosentin saantoon joten tappiot voivat nousta yli 200 miljoonan euron
vuodessa vaikka hintataso olisi 6000 euroa korkeampi kuin tuo sinun
kipurajasi.

Miksi haaskaisimme veronmaksajien rahoja tappiolliseen ja tuhoja
tuottavaan toimintaan?


Nyt olisi parasta tehdä päätös kaivoskokeilun lopettamisesta.

Työpaikkojen puolesta ei tarvitse olla huolissaan useaan vuoteen. Edessä
on Suomen kaikkien aikojen suurin ympäristövahinkojen puhdistusurakka,
itse alasajon lisäksi. Alasajon toteuttamiseen ja puhdistukseen tarvitaan
myös tekniikkaa ja tutkimusta ja toivottavaa on, että Suomen osaaminen
näillä sektoreilla hankkeessa kasvaa.

Mietittäessä hyötykäyttöä kaivosalueelle kaivostoiminnan alasajon jälkeen
ehdotamme pohdittavaksi tuulipuistoa, jossa tuotannollisessa mittakaavassa
koekäytettäisiin erilaisia eri valmistajien malleja, myös prototyyppejä.
Talvivaaran korkealle vedenjakajalle soveltuisi arktinen tuulivoimapuisto
testaamaan ja kehittämään alan tieto-taitoa Suomessa.



Hyvä puhemies Mauri Pekkarinen !

Hyvät kansanedustajat!


Mielestämme kannattaisi nyt pohtia julkisesti myös Suomen
kaivostulevaisuutta. Olemme antaneet ulkomaisten kaivosyhtiöiden
läänitellä jo 15 % maa- ja vesialueista kaivosyhtiöiden optioiksi.

Tulevien sukupolvien kannalta kaivostoiminta on kaikkein brutaaleinta ja
peruuttamattominta luonnonvarojen hyödyntämistä. Kehitys ei ole menossa
ympäristöystävälliseen suuntaan vaan päinvastoin. Metallien osalta olemme
nyt sillä rajalla, jossa ollaan suuntautumassa hyvin heikkojen malmioiden
hyödyntämiseen. Mutta kun malmi on kertaluokkaa köyhempää, sitä täytyy
louhia kertaluokkaa enemmän ja ympäristöongelmia syntyy kertaluokkaa
enemmän.


Talvivaaran epäonnistunut kaivoshanke on syytä ottaa kipeinä ja kalliina
oppirahoina. Heikot malmiot ja valtava louhinta ei ole se tulevaisuus,
josta löytyvät ratkaisut maailman metallitarpeisiin. Oikea suunta on
panostaa metallien kierrätykseen ja säästäväiseen käyttöön ja uuteen
materiaalitekniikkaan, korvaavien materiaalien kehittämiseen. Tässä
suunnassa Suomi voisi olla suurvalta. Sieltä löytyvät ne tulevaisuuden
Nokiat.


Jos vielä täytyy uusia kaivoksia availla olisi syytä rauhassa odottaa,
kunnes tuotantomenetelmät ja hintataso mahdollistavat oikeasti suljettujen
kiertojen saastuttamattomat kaivokset. Metallit eivät maan sisällä pilalle
happane. Parempi odottaa parempia aikoja kuin antaa korvauksetta
maankamaraamme globaalin kaivosteollisuuden kertakäyttöön.

Ohessa maan kaivosliikkeiden eduskuntaryhmille toimitettu muistio koskien
maamme kaivospolitiikkaa ja lainsäädännön uudistamista.
http://www.stoptalvivaara.org/fi/kaivosmuistio.html

Toivomme myös kansanedustajilta huomiota tärkeään periaatteelliseen
kysymykseen jokamiehenoikeuksista ja kansalaisten oikeuksista
elinympäristönsä tarkkailuun. Amerikkalainen käytäntö, jossa suuryhtiöt
voivat rajata valtavia alueita liikkumakieltoon, ei ole tervetullut
Suomeen.

http://vastavalkea.fi/2016/02/12/kansalaisten-oikeudet-ymparistonsa-tarkkailuun-turvattava/




Hannu Hyvönen

Stop Talvivaara - kansanliike vesistöjen puolesta

www.stoptalvivaara.org.

lauantai 30. tammikuuta 2016

Ympäristöministeriön saavutukset

Ympäristöministeriö (YM) on alansa ylin hallintotaso, jonka tavoite on mm. ympäristöriskien  hallinta. Sitä ohjaa istuva ministeri, jonka takana istuu yli 200 virkamiestä. Tämän porukan käsissä on alansa lainsäädännön valmistelu.

Taannoin kamppanjoitiin ympäristöministeriön itsenäisyyden puolesta. Puhuttiin että sitä tarvitaan, jottei käy uusia talvivaaroja. Ympäristön puolustaja nähtiin yleisen edun puolustajana. Mutta missä määrin itsenäinen YM on onnistunut?

Talvivaaran vuoden 2012 kipsisakka-altaan vuoto oli yksi Suomen suurimmista ympäristöonnettomuuksista. Vuodon jälkimainingeissa myös hallinnossa kävi kuhina. YM tuotti kasapäin selvityksiä ja seminaareja päästöjen vaikutuksista ja hallinnon muutostarpeista. Korostettiin  että vastaavat onnettomuudet täytyy ehkäistä. Valvontaviranomaista (Ely-keskus) pidettiin heikkona ja sen ohjaamiseksi perustettiin ministeriöön uusia virkoja (2014). Jotta ei tulisi niitä talvivaaroja.  Sittemmin Talvivaara meni konkurssiin, mutta jatkoi silti toimintaansa ja ajoi läpi purkuputkihankkeen ilman ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ely oli heikko ja ministeriön ohjaus olematonta. 

Nyt Kittilän kultakaivoksen jäteallas on vuotanut viime syyskuusta lähtien. Syy on sama kuin Talvivaarassa: altaan pohjan muovikalvo on rikki. Kummassakaan tapauksessa altaan pohjaa ei ole kalvon alta vahvistettu. Toimittaja Juha Kauppinen löysi tämän yhtäläisyyden jo vuonna 2012 (Suomen Luonto 8/2012), ja epäili kultakaivoksen altaiden pettävän seuraavaksi. Ja niin kävi. Ely-keskus antoi tapansa mukaan poikkeusluvan vuotovesien päästöille ja yrittää ohjata vuodon tukkimista.

Taustalla YM heräsi pöhisemään ja ensi hätään kertoi Kittilän vuodon olevan "tehostetussa seurannassa". Nyt se on rahoittamassa  selvitystä aiheesta: mikä altaiden pohjarakenteissa mättää (Lapin Kansa 20.11.2015)? Siis tilanteen tarkkailua ja selvityshanke asioista, jotka Suomen Luonnon toimittaja ja asiantuntijat esittelivät kolme vuotta sitten. Konkreettisista toimenpiteistä ei ole kerrottu. Lainsäädännön kiristäminen ja ympäristövahinkojen sanktioiminen ainakin olisivat todellista kehitystä riskienhallintaan.

Ympäristönsuojelulaki antaa jo nyt viranomaisille päätösvallan poikkeustilanteiden korjaamisessa. Poikkeustilanteiden toimintamalli on kuitenkin vakiintunut  ylivarovaiseksi, kenekään varpaille ei haluta astua. Meillä on mukavuudenhaluinen edunvalvojaministeriö, joka keskittyy sijaistoimintaan ja viimeiseen asti karttaa päätöksiä. Kultakaivokselle tämä toimii: allas tuli halvaksi, poikkeusluvat yllätyspäästöille sai pyytämällä ja yhtiö teki ennätystuloksen (Kaleva 30.10.2015).



Suomen Luonto 8/2012
http://jakso.fi/hallinta/wp-content/uploads/2015/10/juha-kauppinen-pohja_pettaa.pdf

Kaleva 30.10.2015
http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/vuotojen-kanssa-kittilassa-kamppaileva-kaivosyhtio-teki-tuotantoennatyksen-ja-vahvan-tuloksen/710875/

Lapin Kansa 20.11.2015
http://www.lapinkansa.fi/kotimaa/viranomaiset-yrittavat-selvittaa-miksi-niin-monen-suomalaiskaivoksen-altaat-vuotavat/

Permakulttuuri - Henkisten hippien puutarhapuuhastelua?? PART 1


Tämän videosarjan tarkoitus on valaista ihmisiä jotka eivät vielä tiedä kuinka suuri merkitys permakulttuuritietoiden levityksessä ja käytäntöön ottamisessa on ilmastonmuutoksen torjunassa, maatalousmaan elinvoimaisuuden paratamisessa, köyhyyden torjumisessa, yltäkylläisyyden luomisessa ja tuhoisan monokultuuriviljelyn vaihtoehttona. Luonto on yltäkylläinen ja me voidaan ruokkia vaikka 10 miljardia ihmistä helposti mikäli viljelemme järkevästi ruokaa. Mietikää että yksi avokadopuu voi tuottaa jopa 300 kiloa hedelmiä! Kapitalismi on luonut niukkuuden. Luonnossa ei niukkuutta ole.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Permaculture Tanzania

Afrikka on resurssirikkain maanosa. Ongelma siellä on että porukka ei ole koulutettu ja eivät tiedä että he voivat nousta omavaraiseksi köyhyydestä. Permakulttuuriopettajia Afrikassa kaivataan todella.

Tässä dokkarissa kerrotaan miten permakulttuuri muuttaa maailmaa.